Avantguerre

Runoja

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Olin niin onnellinen kun olin päättänyt ettei tarvitse

Olin niin onnellinen kun olin päättänyt ettei tarvitse.
Koko taannoinen juttu tuntui pelkältä kömmähdykseltä.
Joitain vuosia, mitäpä siitä.



Kesällä on helpompi,
kesätuulessa ei tunnu yksinäiseltä.
Hyvät muistot ovat kulman takana,
voi huokaista, kun kosketus suruun ei tapa.
Lähettänyt Paavo Toivanen klo 4.45 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: runot
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Kommentit (Atom)

Tilaa

Tekstit
Atom
Tekstit
Kaikki kommentit
Atom
Kaikki kommentit

Arkisto

  • ▼  2016 (2)
    • ▼  heinäkuuta (1)
      • Olin niin onnellinen kun olin päättänyt ettei tarv...
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2015 (2)
    • ►  elokuuta (2)
  • ►  2014 (5)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (1)

Tunnisteet

absurdismi allegoria bussi byrokratia Eliot elämä en runo ihmissuhteet ironia isyys joukkoliikenne kevät kirjeruno konkreettinen runo kristinusko kuolema lapset lapsuus leikki luonto muistot naivismi puheruno runot suvivirsi syksy T.S.Eliot Tampere tiedoksianto uskonnollisuus valo vanhemmuus vapaus visio värit väsymys yhteiskunta

Tietoa blogista

  • Etusivu
Teema: Vesileima. Sisällön tarjoaa Blogger.